Itävallan vero-opas 2026: mitä jokaisen sijoittajan tulee tietää

Viimeksi päivitetty 4. syyskuuta 2026

Itävalta verottaa maassa verovelvollisten henkilöiden maailmanlaajuisia tuloja. Rajoitetusti verovelvollisia se verottaa yleensä vain tietyistä Itävallasta peräisin olevista tuloista. Palkka- ja yritystuloihin sovelletaan tavallisesti progressiivista tuloveroa, kun taas useimmat yksityiset sijoitustulot verotetaan erillisenä tulolajina 27,5 prosentin erityisverokannalla. Säästö- ja käyttötilien korot verotetaan yleensä 25 prosentin ja yksityisten kiinteistöjen luovutusvoitot 30 prosentin mukaan.

Tämä opas keskittyy henkilöihin, jotka asuvat Itävallassa verotuksellisesti vuonna 2026. Heihin kuuluu palkansaajia, sijoittajia, vuokranantajia, yrittäjiä ja ulkomailta muuttaneita. Oppaassa käsitellään myös rajoitetusti verovelvollisten ja rajat ylittävien tilanteiden tärkeitä sääntöjä. Itävallassa ei peritä osavaltio- tai kunnallisveron lisäveroa henkilökohtaisesta tulosta, mutta palkkaan liittyviä maksuja, kunnallista kiinteistöveroa sekä suoria maksuja tunnustetuille kirkoille tai uskonnollisille yhteisöille voidaan silti periä. Verosopimukset, EU:n ja ETA:n sosiaaliturvan yhteensovittaminen sekä yksilölliset olosuhteet voivat muuttaa lopputulosta.

Verotuksen yleiskuva: keskeiset luvut

Vero tai maksu	Tilanne vuonna 2026	Tärkeä rajaus
Henkilökohtainen tulovero	0–55 %	Progressiiviset verokannat verotettavasta tulosta; 55 % koskee yli 1 miljoonan euron tuloja ja on säädetty vuoteen 2029 asti
Useimmat yksityiset pääomatulot	27,5 %	Kattaa useimmat osingot, arvopaperien luovutusvoitot, rahastotulot ja helmikuun 2021 jälkeen hankitut kryptovarat
Säästö- ja käyttötilien korot	25 %	Poikkeaa useimmista muista pääomatuloista
Yksityisten kiinteistöjen luovutusvoitot	30 %	Vapautuksia ja vanhojen kiinteistöjen erityisiä laskentatapoja voidaan soveltaa
Työntekijän palkasta maksettavat vakuutusmaksut ja muut maksut	Yleensä enintään 18,07 %	Tavanomainen yksityisen sektorin työntekijä; pienituloisen työttömyysvakuutusmaksu voi olla alempi; enimmäisrajat ja poikkeukset vaikuttavat
Työnantajan palkkaan liittyvät maksut	Yleensä vähintään 20,98 %	Ei sisällä joitakin vain työnantajan maksamia palkkaveroja; vaihtelee sijainnin ja työntekijäryhmän mukaan
Yhteisövero	23 %	Voitonjaosta yksityishenkilölle peritään yleensä erikseen 27,5 %
Yleinen arvonlisävero	20 %	Alennettuja verokantoja ovat muun muassa 10 %, 13 % ja 1. heinäkuuta 2026 alkaen tiettyjen elintarvikkeiden 4,9 %
Yleinen nettovarallisuusvero	Ei ole	Kiinteistö- ja varainsiirtoveroja voidaan silti periä
Perintö- ja lahjavero	Ei ole	Lahjojen ilmoitusvelvollisuus ja kiinteistön varainsiirtovero voivat silti tulla kyseeseen

Itävallan valtiovarainministeriön vero-opas vuodelle 2026 selittää henkilöverotusta laajasti. Erityisverokannoiksi kutsutut verokannat ovat tuloverokantoja; Kapitalertragsteuer (KESt) tarkoittaa pääomatuloista tehtävää ennakonpidätystä. Oikein pidätetty KESt on yleensä lopullinen vero, mutta samaa 25 tai 27,5 prosentin verokantaa voidaan soveltaa verotuksessa myös silloin, kun itävaltalainen maksaja tai säilyttäjä ei ole tehnyt pidätystä.

Verotuksellinen asuinpaikka Itävallassa

Henkilö on Itävallassa yleensä yleisesti verovelvollinen, jos hänellä on siellä joko Wohnsitz, eli käytettävissään asunto olosuhteissa, jotka osoittavat hänen säilyttävän sen ja käyttävän sitä, tai gewöhnlicher Aufenthalt, eli tavanomainen oleskelupaikka. Yli kuusi kuukautta jatkunut yhtäjaksoinen oleskelu Itävallassa synnyttää yleisen verovelvollisuuden takautuvasti oleskelun alusta. Kansalaisuudella ei ole merkitystä kansallisen lain mukaisessa arvioinnissa. Säännöspohjana ovat Itävallan oikeustietokannassa olevat tuloverolain (EStG) 1 § ja liittovaltion veromenettelylain (BAO) 26 §.

Yleinen verovelvollisuus tuo tavallisesti maailmanlaajuiset tulot Itävallan verotuksen piiriin. Henkilöä, jolla ei ole Itävallassa asuntoa eikä tavanomaista oleskelupaikkaa, verotetaan yleensä rajoitetusti vain EStG:n 98 §:ssä luetelluista Itävallasta peräisin olevista tuloista. Rajoitettu verovelvollisuus ei tarkoita, että jokainen Itävallasta maksettu suoritus olisi veronalainen, ja verosopimus voi pienentää kansallisen lain mukaista ennakonpidätystä tai poistaa sen.

Itävallassa ei ole Yhdistyneen kuningaskunnan kaltaista yleistä lakisääteistä jaetun verovuoden järjestelmää. Asuinpaikka ja verotusoikeudet on sen sijaan arvioitava asianomaisten ajanjaksojen ja tulolajien mukaan. Henkilö voi tulla yleisesti verovelvolliseksi tai lakata olemasta sitä kalenterivuoden aikana, ja vuosittainen verotus sekä verosopimus voivat vaikuttaa lopulliseen jakoon.

Jos kaksi maata pitää henkilöä verotuksellisesti asuvana alueellaan, sovellettavassa kaksinkertaisen verotuksen välttämistä koskevassa sopimuksessa ratkaisu etenee yleensä seuraavien perusteiden kautta: pysyvä koti, elinetujen keskus, tavanomainen oleskelupaikka ja kansalaisuus. Tarvittaessa viranomaiset sopivat asiasta. Ratkaiseva on kyseinen sopimus, ei pelkästään OECD:n mallisopimus. Ministeriö julkaisee Itävallan verosopimustiedot ja sopimustekstit.

EU- ja ETA-kansalaiset sekä jotkin verosopimuksen suojaamat kansalaiset, jotka muutoin olisivat rajoitetusti verovelvollisia, voivat hakea kohtelua yleisesti verovelvollisina, jos vähintään 90 % heidän tuloistaan verotetaan Itävallassa tai tulot, joita Itävallassa ei veroteta, ovat vuonna 2026 enintään 13 539 euroa. Asuinvaltion antama todistus, tavallisesti E9-lomake, vaaditaan. Valinta voi parantaa vähennysten ja verohyvitysten saatavuutta, mutta se ei tee kaikista ulkomaisista tuloista Itävallassa veronalaisia. Ulkomaiset tulot voivat kuitenkin vaikuttaa verokannan laskentaan.

Henkilökohtainen tulovero

Itävallan veroasteikkoa sovelletaan progressiivisesti vuotuiseen verotettavaan tuloon, ei bruttopalkkaan. Verotettava tulo tarkoittaa pääpiirteissään lakisääteisten tulolajien tuloja vähennyskelpoisten kulujen, erityismenojen, poikkeuksellisten rasitteiden ja vähennysten jälkeen. Palkasta pidätetty vero on veron perintätapa, ja se hyvitetään vuosittaisessa verolaskelmassa.

Vuoden 2026 tuloveroluokat

Verotettavan tulon osa	Marginaaliverokanta
Enintään 13 539 €	0 %
Yli 13 539 € mutta enintään 21 992 €	20 %
Yli 21 992 € mutta enintään 36 458 €	30 %
Yli 36 458 € mutta enintään 70 365 €	40 %
Yli 70 365 € mutta enintään 104 859 €	48 %
Yli 104 859 € mutta enintään 1 000 000 €	50 %
Yli 1 000 000 €	55 %

Tuloluokat vahvistaa ministeriön virallinen vuoden 2026 veroasteikko. 55 prosentin tuloluokasta on säädetty vuoteen 2029 asti; se ei ole pysyvä yleinen 55 prosentin verokanta kaikille tuloille. Itävallassa ei ole alueellista tai kunnallista henkilökohtaisen tuloveron lisäveroa.

Monille työntekijöille maksetaan työehtosopimuksen tai työsopimuksen perusteella palkka 14 erässä. Ehdot täyttävät 13. ja 14. palkkaerä saavat lakisääteisissä rajoissa edullisemman verokohtelun, mutta eivät ole täysin verovapaita. Siksi yksinkertainen 12 kuukauteen perustuva laskelma ei sovi monille Itävallan työntekijöille.

Sosiaaliturvamaksut

Seuraava taulukko kuvaa yksityisen sektorin työntekijän tavallista tilannetta vuonna 2026. Erityisryhmien osalta on käytettävä vuoden 2026 virallisia sosiaalivakuutusmaksujen arvoja.

Maksu	Työntekijä	Työnantaja	Vuoden 2026 laskentapohja tai rajaus
Sairausvakuutus	3,87 %	3,78 %	Kuukausittainen enimmäisraja 6 930 €
Eläkevakuutus	10,25 %	12,55 %	Kuukausittainen enimmäisraja 6 930 €
Työttömyysvakuutus	Enintään 2,95 %	2,95 %	Työntekijän maksu alenee pienillä tuloilla; kuukausittainen enimmäisraja 6 930 €
Tapaturmavakuutus	Ei työntekijän maksua	1,10 %	Kuukausittainen enimmäisraja 6 930 €
Työntekijäkamarin maksu	0,50 %	Ei työnantajan maksua	Kuukausittainen enimmäisraja 6 930 €
Asumisen edistämismaksu	0,50 %	0,50 %	Kuukausittainen enimmäisraja 6 930 €; alueelliset yksityiskohdat voivat vaikuttaa
Palkkasaatavien turvaamismaksu maksukyvyttömyystilanteessa	Ei työntekijän maksua	0,10 %	Kuukausittainen enimmäisraja 6 930 €
Työsuhteen päättymiskorvausrahasto	Ei työntekijän maksua	1,53 %	Tavallista maksupohjan enimmäisrajaa ei yleensä ole
Tyypillinen taulukossa esitetty yhteismäärä	18,07 %	20,98 %	Ennen muita työnantajan palkkaveroja ja toimialakohtaisia eriä

Vähäisen työllistymisen tuloraja on vuonna 2026 551,10 euroa kuukaudessa. Kuukausittainen 6 930 euron enimmäisraja koskee yleensä 14 maksuerää; erityisten palkkaerien enimmäisraja on siten erillinen tavalliseen kuukausipalkkaan nähden. Virkamiehillä, oppisopimusopiskelijoilla, ikääntyneillä työntekijöillä, rakennusalan työntekijöillä ja pienituloisilla voi olla erilaiset maksuprosentit. Työnantajan maksut ovat työnantajan kuluja, eikä niitä pidä lisätä työntekijän henkilökohtaiseen vähennysprosenttiin.

GSVG-lain piiriin kuuluvien itsenäisten ammatinharjoittajien tärkeimmät vuoden 2026 maksut ovat 18,5 % eläkevakuutukseen ja 6,8 % sairausvakuutukseen sekä kiinteä 12,95 euron kuukausittainen tapaturmavakuutusmaksu. Maksupohjan kuukausittainen enimmäismäärä on 8 085 euroa. Ennakolliset maksut sovitetaan myöhemmin verotuksessa vahvistettuihin tuloihin.

Esimerkki palkan verotuksesta

Oletetaan, että Itävallassa asuvan naimattoman työntekijän vuosibruttopalkka on 50 000 euroa. Hänellä ei ole lapsia, työmatkahuojennusta, kirkollista maksua eikä muita tuloja. Jos palkka maksetaan 14 erässä, tavallisia palkkaeriä ja ehdot täyttäviä erityisiä palkkaeriä verotetaan eri tavoin. Sosiaalivakuutusmaksut vähennetään ensin, tavalliseen verotettavaan palkkaan sovelletaan progressiivista veroasteikkoa, verosta vähennetään esimerkiksi työntekijän liikenneverohyvitys, ja ehdot täyttävät erityiset palkkaerät verotetaan omien sääntöjensä mukaan.

Näillä oletuksilla kohtuullinen arvio vuoden 2026 nettopalkasta on noin 35 000–36 000 euroa vuodessa. Tarkka luku riippuu maksuerien jakautumisesta, palkanlaskennan luokasta, osavaltiokohtaisesta asumismaksusta, erityisten palkkaerien verokohtelusta ja pyöristyksistä. Esimerkki osoittaa, ettei 40 prosentin veroluokka tarkoita sitä, että 50 000 euron bruttopalkasta maksettaisiin 40 % veroa. Palkkakohtaiseen laskelmaan voit käyttää BMF:n virallista vuoden 2026 brutto–nettolaskuria ja Finorumin Itävallan nettopalkkalaskuria.

Vähennykset ja verohyvitykset

Vähennys pienentää tuloa tai veropohjaa, kun taas verohyvitys (Absetzbetrag) pienentää laskettua veroa. Verohyvitystä ei välttämättä palauteta rahana, vaikka Itävallassa on erilliset negatiivista veroa ja sosiaalivakuutusmaksujen palautusta koskevat säännöt ehdot täyttäville pienituloisille.

Tärkeä erä vuonna 2026	Määrä tai kohtelu
Työntekijän liikenneverohyvitys (Verkehrsabsetzbetrag)	496 € vuodessa
Korotettu liikenneverohyvitys	Enintään 853 € tuloista ja työmatkahuojennuksen ehdoista riippuen
Liikenneverohyvityksen lisäosa	Enintään 804 €; pienenee tulojen kasvaessa
Eläkeläisen verohyvitys	Enintään 1 020 €; korotettu hyvitys enintään 1 502 €, jos ehdot täyttyvät
Yhden tulonsaajan tai yksinhuoltajan verohyvitys	612 € yhdestä lapsesta, 828 € kahdesta, 1 101 € kolmesta ja 273 € jokaisesta lisälapsesta
Elatusmaksun verohyvitys	38–75 € kuukaudessa kutakin ehdot täyttävää lasta kohti
Family Bonus Plus -verohyvitys	Enintään 166,68 € kuukaudessa alle 18-vuotiaasta lapsesta; 18 vuoden jälkeen 58,34 € kuukaudessa, jos ehdot edelleen täyttyvät
Lapsen verohyvitys	70,90 € kuukaudessa, maksetaan perhe-etuuden yhteydessä

Nämä ovat verohyvityksiä, eivät verotettavasta tulosta tehtäviä vähennyksiä. Ehdot, tulojen kasvaessa pienenevät määrät ja vanhempien välinen jako vaikuttavat. Katso virallinen vuoden 2026 verohyvitystaulukko.

Työntekijä voi vähentää todellisia työhön liittyviä kuluja siltä osin kuin ne ylittävät automaattisen 132 euron vuotuisen työntekijän kuluvähennyksen tai kuuluvat sen ulkopuolelle. Näihin voivat kuulua ehdot täyttävät työvälineet, koulutus, matkat ja kotona tehtävän työn kulut. Työmatkalainen voi olla oikeutettu Pendlerpauschale-vähennykseen ja erilliseen Pendlereuro-verohyvitykseen. Oikeus riippuu etäisyydestä ja joukkoliikenteen käytön kohtuullisuudesta.

Pakolliset sosiaalivakuutusmaksut ovat vähennyskelpoisia palkka- tai yritystulon verotettavaa määrää laskettaessa. Tiettyjä henkilökohtaisia vakuutus- ja asumismenoja ei enää yleensä voi vähentää vain siksi, että ne ovat yksityisiä menoja. Ehdot täyttävät lahjoitukset ovat yleensä vähennyskelpoisia laissa säädettyyn prosenttirajaan asti, ja tunnustetuille kirkoille maksettuja maksuja voi vähentää enintään 600 euroa vuodessa. Vammaisuuteen liittyvät kulut ja muut poikkeukselliset rasitteet voivat olla vähennyskelpoisia, joissakin tapauksissa ilman muutoin sovellettavaa omavastuurajaa. Oman asunnon asuntolainan korot eivät ole yleinen nykyinen vähennys; vanhat siirtymäsäännökset erityismenoista ovat pääosin päättyneet. Vuoden 2026 vero-opas selittää ehdot ja tarvittavat asiakirjat.

Sijoitustulojen verotus

Luovutusvoitot

Yksityisesti omistettujen osakkeiden, joukkovelkakirjojen, rahasto-osuuksien, johdannaisten ja vastaavien ”uusien omaisuuserien” realisoituneita voittoja verotetaan yleensä 27,5 prosentin mukaan. Arvopaperien luovutusvoitoille ei ole yleistä vuotuista verovapaata määrää eikä yleistä vapautusta pelkästään siksi, että sijoitusta on pidetty pitkään. Historialliset hankinta-ajankohtaa koskevat säännöt voivat silti vaikuttaa todella vanhoihin omistuksiin.

Itävaltalainen arvopaperisäilyttäjä pidättää tavallisesti KESt-veron, jolloin verotus on usein lopullinen. Tulot, joista mikään itävaltalainen taho ei pidätä veroa, kuten usein ulkomaisen välittäjän kautta saadut tulot, on yleensä ilmoitettava. Erityinen 27,5 prosentin verokanta soveltuu silti. Verovelvollinen voi valita tavallisen progressiivisen verotuksen kaikille siihen kelpaaville pääomatuloille, jos lopputulos on edullisempi; jo pidätetty KESt hyvitetään tällöin.

Yksityiset pääomatappiot voidaan yleensä vähentää yhteensopivista yksityisistä pääomatuloista, mukaan lukien monet luovutusvoitot, osingot ja kryptovarojen tulokset. Niitä ei kuitenkaan yleensä voi vähentää säästö- tai käyttötilien koroista, säätiöiden voitonjaosta eikä palkkatulosta. Itävaltalaiset säilyttäjät tasaavat tappioita lakisääteisesti oman toimintansa piirissä. Eri pankkien tai ulkomaisten tilien välinen tasaus edellyttää yleensä veroilmoitusta. Käyttämättömiä yksityisiä pääomatappioita ei yleensä voi siirtää tuleville vuosille. Yritysomaisuuteen sovelletaan erilaisia tappiosääntöjä. Katso ministeriön pääomatulo-ohje.

Itävallassa on myös maastapoistumisverotuksen säännöt: jos Itävalta menettää verotusoikeutensa pääoman realisoitumattomaan arvonnousuun, esimerkiksi maastamuuton vuoksi, tilanne voidaan käsitellä laskennallisena luovutuksena käypään arvoon. EU- tai ETA-maahan muuttava yksityishenkilö voi laissa säädettyjen ehtojen täyttyessä pyytää, ettei veroa määrätä ennen todellista luovutusta. Sääntöjä selittää BMF:n ohje realisoiduista voitoista ja maastapoistumisverotuksesta.

Finorumin Itävallan luovutusvoittoverolaskuri

Osingot

Itävaltalaisten yhtiöiden Itävallassa asuville yksityishenkilöille maksamista osingoista pidätetään yleensä 27,5 prosentin KESt, joka on tavallisesti lopullinen vero. Ulkomaiset osingot verotetaan myös yleensä 27,5 prosentin mukaan veroilmoituksen perusteella, jos itävaltalainen säilyttäjä ei tee pidätystä.

Lähdevaltio voi pidättää veroa ensin. Sovellettava verosopimus voi rajoittaa lähdevaltion pidätystä, ja Itävalta hyvittää ulkomaisen veron tavallisesti vain kansallisen lain ja verosopimuksen rajoissa. Liikaa pidätettyä ulkomaista veroa voi joutua hakemaan takaisin lähdevaltiosta. Verosopimuksen mukaista prosenttia ei automaattisesti sovelleta ulkomaisessa maksajassa ilman vaadittuja lomakkeita. Itävallan verosopimushuojennusten verkkosivusto selittää vapautukset pidätysvaiheessa ja palautukset.

Korot ja joukkovelkakirjat

Säästötilien sekä käyttö- ja girotilien korkoja verotetaan yleensä 25 prosentin mukaan. Joukkovelkakirjojen ja useimpien muiden velkainstrumenttien korkoja sekä niiden luovutusvoittoja verotetaan yleensä 27,5 prosentin mukaan. Yksityislainat ja velat, joita ei tarjota julkisesti, voivat kuulua progressiivisen veroasteikon piiriin erityisverokannan sijaan. Ulkomaisen pankkitilin korot on tavallisesti ilmoitettava, jos niistä ei ole pidätetty itävaltalaista KESt-veroa.

ETF-rahastot ja muut sijoitusrahastot

Itävalta tarkastelee sijoitusrahastojen tuloja sijoitusrahastolain mukaan sen sijaan, että verottaisi vain sijoittajan saamaa rahaa. Tuottoa jakava rahasto voi synnyttää veronalaisia voitonjakoja. Kasvuosuuksia sisältävä rahasto voi synnyttää ausschüttungsgleiche Erträge -tuloa eli laskennallisesti jaettua tuottoa, vaikka sijoittaja ei saa rahaa. Laskennallisista tuotoista maksettu vero yleensä oikaisee rahasto-osuuden verotuksellista hankintamenoa, jotta samaa määrää ei verotettaisi kokonaan uudelleen myynnin yhteydessä.

Itävaltalaisen raportoivan rahaston (Meldefonds) veroedustajan laskemat verotiedot ilmoitetaan OeKB:n kautta. Sijoittajien ja neuvonantajien kannattaa tarkistaa rahaston tiedot ja vuotuiset verotiedot virallisesta OeKB:n rahastotietokannasta. Rahastoon, joka ei raportoi, sovelletaan ankaraa lakisääteistä kaavamaista verolaskentaa. UCITS-sääntöjen noudattaminen ei yksin takaa rahaston itävaltalaista raportointiasemaa tai erityistä verokantaa.

Kotimaiset arvopaperisäilyttäjät käyttävät tavallisesti OeKB:n tietoja ja pidättävät KESt-veron. Ulkomaisen välittäjän asiakkaan on itse laskettava tulos Itävallan rahastosääntöjen mukaan ja ilmoitettava oikein laskennalliset tuotot, todelliset voitonjaot ja luovutusvoitto. Välittäjän ilmoittamat ”tulot” eivät yksin välttämättä riitä. Kasvu- ja tuotto-osuudet on tarkistettava erikseen.

Verotuetut sijoitus- ja eläketilit

Itävallassa ei ole laajaa brittiläisen ISA:n kaltaista verovapaata arvopaperitiliä eikä yleistä henkilökohtaista vuotuista sijoitusvähennystä. Usean tilin avaaminen ei luo useita vähennyksiä.

Veroetuja voi sen sijaan saada rajatuista tuotteista. Työnantajan eläkerahastoihin, ammatillisiin ryhmävakuutuksiin ja Abfertigung neu -järjestelmään eli työsuhteen päättymiskorvausjärjestelmään sovelletaan omia maksu- ja etuussääntöjä. Valtioavusteinen eläkesäästäminen ja tietyt eläkerahastoetuudet voivat saada veroetuja, mutta oikeus niihin, takuut, varojen sitomisajat ja nostojen verotus riippuvat tuotteesta. Ne eivät korvaa vapaasti käytettävää verovapaata arvopaperitiliä. Tarkista sopimusehdot ja virallinen vuoden 2026 vero-opas ennen sijoittamista.

Kryptovarojen verotus

28. helmikuuta 2021 jälkeen hankittujen kryptovarojen juoksevia tuloja ja realisoituneita voittoja pidetään Itävallassa yleensä pääomatuloina, joita verotetaan 27,5 prosentin mukaan. Vanhempiin omistuksiin voidaan edelleen soveltaa uudistusta edeltäneitä yksityisten luovutusten sääntöjä, joten hankintatiedot ovat olennaisia.

Veronalaisia luovutuksia ovat yleensä kryptovarojen vaihtaminen euroihin tai muuhun viralliseen valuuttaan, tavaroiden tai palvelujen ostaminen kryptovaroilla sekä kryptovarojen vaihtaminen muuksi omaisuudeksi, joka ei ole sääntöjen mukaista kryptovaraa. Ehdot täyttävän kryptovaran vaihtaminen toiseen ehdot täyttävään kryptovaraan ei ole heti veronalaista; alkuperäinen hankintameno siirtyy mukana.

Kryptovarojen lainaamisesta tai luovuttamisesta vastiketta vastaan saatu juokseva tulo verotetaan yleensä saantihetkellä. Perinteisestä lohkoketjun vahvistamiseen perustuvasta staking-toiminnasta saadut palkkiot, airdropit, bounty-palkkiot ja hard fork -tapahtumissa saadut varat ovat erityisen lakisääteisen poikkeuksen mukaan saantihetkellä verottomia, mutta niiden hankintamenoksi katsotaan yleensä nolla. Myöhempi luovutus voi siten johtaa koko arvon suuruiseen veronalaiseen voittoon. Staking-nimellä markkinoidut tuotteet, jotka taloudelliselta sisällöltään ovat lainausjärjestelyjä, voidaan sen sijaan verottaa saantihetkellä. Kaupallinen louhinta tai ammattimainen kryptokaupankäynti voi olla progressiivisesti verotettavaa yritystuloa.

Kryptovarojen pääomatappiot voidaan yleensä vähentää saman vuoden yhteensopivista yksityisistä pääomatuloista, mutta tavallisia yksityisiä tappioita ei voi siirtää seuraaville vuosille. Itävaltalaisten kryptopalveluntarjoajien on pitänyt pidättää KESt-vero 31. joulukuuta 2023 jälkeen syntyneistä säännösten piiriin kuuluvista tuloista. Jos pidätystä ei tehdä, verovelvollisen on ilmoitettava tulo. BMF:n yksityiskohtainen kryptoverotusohje käsittelee myös tietojen säilyttämistä ja siirtymäsääntöjä.

Vuokratulot ja kiinteistövero

Pitkäaikaisen vuokrauksen nettotuloa verotetaan yleensä progressiivisten tuloverokantojen mukaan. Vähennyskelpoisia kuluja voivat olla vuokraukseen kohdistuvat rahoituskorot, käyttö- ja hallinnointikulut, korjaukset ja verotuksessa tehtävät poistot. Maapohjasta ei voi tehdä poistoja. Tappion vähentäminen edellyttää todellista tulonhankkimistoimintaa; Itävallan harrastustoimintaa koskevat rajoitukset voivat estää tappion vähentämisen, jos kestävää kokonaisvoittoa ei ole odotettavissa.

Lyhytaikainen majoitus voi olla vuokratuloa tai, jos siihen liittyy hotellimaisia palveluja tai yritystoiminnan järjestelyjä, yritystuloa. Arvonlisävero, matkailumaksut, elinkeinoluvan rekisteröinti ja kunnalliset säännöt voivat tulla sovellettaviksi. Asuinhuoneiston vuokraukseen sovelletaan yleensä alennettua arvonlisäverokantaa, jos vuokranantaja on arvonlisäverovelvollinen. Pienyrityksen verovapaus voi kuitenkin poistaa arvonlisäveron perimisen ja samalla ostoihin sisältyvän veron vähennysoikeuden.

Itävallan kunnallinen Grundsteuer on vuotuinen kiinteistövero, joka perustuu verotuksessa vahvistettuihin arvoihin ja kunnan kertoimiin, ei kiinteistön markkina-arvosta laskettavaan valtakunnalliseen prosenttiin. Kiinteistön hankinnasta seuraa yleensä Grunderwerbsteuer-varainsiirtovero, joka on 3,5 % vastikkeesta. Vastikkeettomiin ja perheen sisäisiin luovutuksiin sovelletaan kuitenkin erityisiä veropohjia ja progressiivista verokanta-asteikkoa. Kiinteistörekisterin kulut ja kaupankäyntikulut ovat erillisiä.

Yksityisten kiinteistöjen luovutusvoitoista peritään tavallisesti Immobilienertragsteuer (ImmoESt) eli kiinteistön luovutusvoittovero 30 prosentin mukaan, ei arvopaperien 27,5 prosentin mukaan. Tavanomainen laskelma perustuu todelliseen voittoon 31. maaliskuuta 2002 jälkeen hankituissa kiinteistöissä, kun taas vanhempiin kiinteistöihin voidaan soveltaa erityisiä laskentatapoja. Tärkeitä vapautuksia ovat ehdot täyttävä vakituinen asunto, jota on käytetty yhtäjaksoisesti hankinnasta luovutukseen vähintään kaksi vuotta tai edeltävien kymmenen vuoden aikana yhtäjaksoisesti vähintään viisi vuotta, sekä ehdot täyttävät itse rakennetut rakennukset, yleensä vuokrattuja osia lukuun ottamatta. Virallinen verkkosivusto selittää kiinteistöjen luovutusvoittoveron ja vakituisen asunnon vapautukset.

Finorumin Euroopan vuokra-asuntojen verolaskuri

Varallisuusvero

Itävallassa ei ole yleistä yksityishenkilöiden vuotuista nettovarallisuusveroa vuonna 2026. Varallisuus ei silti ole kaikilta osin verovapaata: Grundsteuer, sijoitustulojen verot, kiinteistöjen luovutusvoittovero ja varainsiirtoverot voivat tulla maksettaviksi. Itävalta ei myöskään peri yksityishenkilön koko sijoitussalkun laskennallisesta tuotosta vuotuista veroa. Rahastojen laskennalliset voitonjaot ovat rahastotulojen verotussääntö, eivät tavanomainen varallisuusvero.

Perintö- ja lahjavero

Itävallassa ei ole yleistä perintö- tai lahjaveroa vuonna 2026. Perintönä tai lahjana siirtyvästä itävaltalaisesta kiinteistöstä peritään silti varainsiirtovero erityissääntöjen mukaan. Tietyt lahjat on ilmoitettava veroviranomaiselle, kun arvorajat ja asuinpaikkaa koskevat ehdot täyttyvät. Ilmoitusvelvollisuus ei itsessään ole lahjavero.

Rajat ylittävään kuolinpesään voi silti kohdistua ulkomaan perintö- tai jäämistövero vainajan, perillisen, asuinpaikan tai omaisuuden sijainnin perusteella. Itävallalla on vain rajallinen määrä perintöverosopimuksia, ja EU:n perintöasetus koskee perintöoikeutta eikä yhdenmukaista verotusta. Katso hallituksen perintöverotuksen yleiskatsaus.

Itsenäisten ammatinharjoittajien verotus

Yksityiset elinkeinonharjoittajat ja itsenäiset ammatinharjoittajat maksavat progressiivista tuloveroa yritystoiminnan nettovoitosta. Heidän on rekisteröitävä toimintansa vaaditulla tavalla, hankittava veronumero ja pidettävä kirjaa. Elinkeinoluvan vaatimukset riippuvat ammatista. Niin sanottujen uusien itsenäisten ammatinharjoittajien on ilmoittauduttava itsenäisten ammatinharjoittajien sosiaalivakuutuslaitokselle, jos vuoden 2026 vuotuinen bruttotulo ylittää 6 613,20 euroa. Ilmoitus on yleensä tehtävä kuukauden kuluessa toiminnan aloittamisesta; myöhässä havaittu velvollisuus voi aiheuttaa 9,3 prosentin lisämaksun. Hallitus antaa erillisen rekisteröitymisohjeen uusille itsenäisille ammatinharjoittajille.

Tavanomaiset ja tarpeelliset yritystoiminnan kulut ovat vähennyskelpoisia. Toiminnasta ja liikevaihdosta riippuen verovelvollinen voi käyttää maksuperusteista kirjanpitoa, kahdenkertaista kirjanpitoa tai ehdot täyttävää yksinkertaistettua kaavamaista menetelmää. Pienyrityksen tuloverotuksen kaavamaisessa kuluvähennyksessä kuluiksi katsotaan yleensä 45 % liikevaihdosta tai palveluyrityksillä 20 % lakisääteisten enimmäisrajojen ja ehtojen puitteissa. Erillisiä todellisia kuluja voidaan vähentää, jos laki sen sallii.

Yleinen arvonlisäverokanta on 20 %. Vuodesta 2025 alkaen Itävallan pienyrityksen arvonlisäverovapautusta sovelletaan yleensä, jos 55 000 euron bruttoliikevaihdon rajaa ei ole ylitetty edellisenä eikä kuluvana kalenterivuonna ja muut ehdot täyttyvät. Vapautus poistaa myynneistä perittävän arvonlisäveron ja yleensä myös ostojen arvonlisäveron vähennysoikeuden. Jos raja ylittyy enintään 10 %, vapautus voi jatkua vuoden loppuun. Suurempi ylitys päättää vapautuksen rajan ylittävän sekä myöhempien liiketoimien osalta. EU:n rajat ylittävässä liiketoiminnassa tulee tarkistaa viralliset pienyrityksen arvonlisäverosäännöt.

Tuloveron ennakot erääntyvät 15. helmikuuta, 15. toukokuuta, 15. elokuuta ja 15. marraskuuta. Lopullisen verotuspäätöksen mukainen jäännösvero erääntyy tavallisesti kuukauden kuluttua päätöksen tiedoksiannosta.

Yhteisövero

Itävaltalaiset yhtiöt, kuten GmbH ja AG, maksavat verotettavasta voitostaan 23 % yhteisöveroa vuonna 2026. Kun itävaltalainen yhtiö jakaa verojen jälkeistä voittoa maassa asuvalle yksityishenkilölle, siitä peritään yleensä 27,5 % KESt-veroa. Yhdistetty verorasitus on tällöin noin 44,18 % ennen mahdollisia erityisiä huojennuksia, ei vain 23 %. Henkilöyhtiöt ovat yleensä verotuksellisesti läpinäkyviä ja jakavat voiton osakkaille.

Itävaltalaisen yhtiön saamiin osinkoihin voidaan ehtojen täyttyessä soveltaa kotimaista tai kansainvälistä omistusosuuteen perustuvaa verovapautta. Kansainvälinen vapautus edellyttää yleensä ehdot täyttävää omistusosuutta ja omistusaikaa, ja väärinkäytön vastaisia sääntöjä sovelletaan. Ulkomaisille yhteisöosakkaille voidaan myöntää verosopimukseen tai EU:n emo-tytäryhtiödirektiiviin perustuva huojennus Itävallan osingon ennakonpidätyksestä, jos ehdot täyttyvät. Itävallan yleinen arvonlisäverokanta on 20 %, ja viralliset alennetut verokannat luetellaan arvonlisäverokantoja ja vapautuksia käsittelevällä sivulla. Hallitus vahvistaa 23 prosentin yhteisöveron ja 27,5 prosentin voitonjaon veron.

Ulkomaiset tulot ja kaksinkertainen verotus

Itävallassa verotuksellisesti asuvat ilmoittavat tavallisesti maailmanlaajuiset tulonsa, mutta sovellettava verosopimus määrittää, millä valtiolla on verotusoikeus ja miten Itävalta poistaa kaksinkertaisen verotuksen. Sopimuksesta ja tulolajista riippuen Itävalta voi vapauttaa ulkomaisen tulon verosta, usein kuitenkin huomioiden sen itävaltalaiseen tuloon sovellettavan verokannan määrittämisessä, tai hyvittää ulkomaisen veron. Hyvitys on rajattu eikä automaattisesti palauta verosopimuksen tai Itävallan veron määrän ylittävää veroa.

Ulkomaiset palkat, eläkkeet, vuokratulot, osingot, korot, luovutusvoitot ja yritystulot on luokiteltava Itävallan lain mukaan ennen verosopimuksen soveltamista. Ulkomaisten eläkkeiden kohtelu riippuu erityisen paljon sopimuksesta: yksityisen sektorin ja julkisen palvelun eläkkeiden verotusoikeus voidaan jakaa eri tavoin. Ulkomaanvaluutan määräiset tulot tulee muuntaa johdonmukaisesti perusteltavissa olevilla eurokursseilla.

Ulkomaisista tileistä ei tarvitse tehdä erillistä yleistä vuotuista varallisuusilmoitusta pelkästään niiden olemassaolon vuoksi, mutta tulot ja raportoitavien rahastojen verolaskelmat on ilmoitettava. Rahoituslaitokset vaihtavat tietoja yhteisen raportointistandardin (CRS) mukaan. Myös tosiasiallista edunsaajaa, rahanpesun estämistä ja kohdennettua ilmoittamista koskevat säännöt voivat tulla sovellettaviksi. Automaattinen tietojenvaihto ei korvaa verovelvollisen omaa veroilmoitusta.

Veroilmoituksen antaminen

Työntekijöiden, joiden ainoasta tulosta on pidätetty palkkavero oikein, ei yleensä tarvitse antaa pakollista tuloveroilmoitusta, vaikka vapaaehtoinen palkansaajan verotus voi johtaa veronpalautukseen. Pakollinen verotus voi tulla kyseeseen esimerkiksi samanaikaisista useista palkkatuloista, verottamattomista ulkomaisista tai sijoitustuloista, virheellisesti vaaditusta verohyvityksestä tai tiettyjen muiden tulojen raja-arvojen ylittämisestä.

Itsenäisten ammatinharjoittajien on yleensä annettava veroilmoitus, jos vuoden 2026 tulot ylittävät 13 539 euroa. Jos henkilöllä on myös tuloveron ennakonpidätyksen alaista palkkatuloa, ilmoitusvelvollisuus voi syntyä, kun kokonaistulot ylittävät 14 769 euroa ja muut kuin palkkatulot ylittävät niihin sovellettavan rajan. Verottamattomat erityisverokannan alaiset pääomatulot ja kiinteistöjen luovutusvoitot, joiden verotus ei ole lopullinen, voivat myös itsenäisesti synnyttää ilmoitusvelvollisuuden.

Verovuoden 2026 tavalliset lakisääteiset määräajat ovat:

Ilmoitustapa	Määräaika
Paperinen veroilmoitus	30. huhtikuuta 2027
Sähköinen veroilmoitus FinanzOnlinen kautta	30. kesäkuuta 2027

Perusteltua lisäaikaa voi pyytää, ja veroasiantuntijan edustamilla verovelvollisilla voi olla pidemmät määräajat neuvonantajien kiintiöjärjestelmän perusteella. Ilmoitukset annetaan yleensä FinanzOnlinen kautta. Tuloveron ennakot erääntyvät neljännesvuosittain; verotuspäätöksen mukainen jäännösvero on yleensä maksettava kuukauden kuluessa päätöksestä. Virallinen verkkosivusto vahvistaa veroilmoitusten ja ennakoiden määräajat.

Tavallisia lomakkeita ovat E1, yritystulojen E1a, vuokratulojen E1b, pääomatulojen E1kv sekä palkansaajien ja kansainvälisten työsuhteiden L1 ja L1i. Ulkomaisia välittäjiä käyttävät tarvitsevat usein E1kv-lomakkeen, mutta heidän on käytettävä kaikkia tulolajejaan vastaavia lomakkeita.

Veroilmoitusta tai verotuspäätöstä voi korjata tai siitä voi valittaa sovellettavan menettelyllisen määräajan puitteissa. Aiemmin ilmoittamatta jääneet tulot tulee ilmoittaa viipymättä. FinStrG-lain 29 §:n mukainen pätevä vapaaehtoinen ilmoitus edellyttää tiukkaa täydellisyyttä ja maksujen suorittamista, eikä sitä pidä yrittää kevyin perustein. Verotuksen kannalta olennaisia kirjanpitokirjoja ja asiakirjoja säilytetään yleensä seitsemän vuotta, pidempään jos menettely on yhä kesken. Kiinteistöasiakirjat kannattaa säilyttää niin kauan kuin ne voivat vaikuttaa hankintamenoon, poistoihin tai myöhempään myyntiin.

Ulkomailta muuttavan verotuksessa huomioitavaa

Maahan saapumisen ja maasta lähdön päivämäärät, asunnon käytettävyys, perheen sijainti ja työskentelytapa tulee dokumentoida. Osoitteen rekisteröinti on hallinnollinen velvollisuus, mutta se ei yksin ratkaise verotuksellista asuinpaikkaa. Itävallassa ei ole yleistä ulkomailta muuttavien ”non-dom”-järjestelmää.

Rajattua ulkomailta lähetettyjen työntekijöiden kaavamaista kuluvähennystä voidaan soveltaa ehdot täyttäviin tilapäisesti siirrettyihin työntekijöihin, jotka täyttävät asetuksen määritelmän. Sen määrä on 20 % laskentapohjasta, enintään 10 000 euroa vuodessa. Se korvaa asiaankuuluvat todelliset työhön liittyvät kulut eikä alenna verokantaa 20 prosentilla.

EStG:n 103 §:n mukainen erillinen maahanmuuttohuojennus on saatavilla vain erityisissä yleisen edun tilanteissa. Maahan muuttavat tutkijat ja tieteentekijät voivat saada 30 prosentin vähennyksen ehdot täyttävästä progressiivisesti verotettavasta tieteellisestä tulosta viideksi vuodeksi. Ehdot täyttävät tutkijat ja tieteentekijät, taiteilijat sekä urheilijat voivat hakea huojennusta ylimääräisestä verorasituksesta. Hakemus on yleensä tehtävä kuuden kuukauden kuluessa muutosta. Ministeriön maahanmuuttohuojennuksen ohje selittää tiukat kelpoisuusehdot.

Etätyö voi synnyttää Itävallan palkkaverovelvollisuuden Itävallassa fyysisesti tehdystä työstä sekä palkanlaskentaan tai ulkomaisen työnantajan kiinteään toimipaikkaan liittyviä kysymyksiä. Verosopimusten työtuloartiklat, 183 päivän ehto ja se, kenen taloudelliseksi rasitukseksi palkka jää, vaikuttavat kaikki. Pelkkä 183 päivän raja ei ole yleispätevä verovapautus.

EU:n, ETA:n ja Sveitsin sosiaaliturvan yhteensovittamisessa pyritään yleensä siihen, että työntekijä kuuluu yhden valtion vakuutukseen. Lähetettyjen työntekijöiden todistukset (A1), useassa valtiossa työskentelyä koskevat säännöt ja rajat ylittävän etätyön järjestely voivat ehdot täyttävissä tilanteissa säilyttää vakuutuksen työnantajan valtiossa, mutta hakemus on usein tarpeen. EU:n ulkopuoliset tilanteet riippuvat Itävallan kahdenvälisistä sopimuksista ja kansallisesta laista.

Ulkomaiset eläkkeet, sijoitusrahastot ja vakuutuskuoret voidaan luokitella Itävallassa eri tavoin kuin niiden lähtömaassa. Ennen muuttoa sijoittajan kannattaa tarkistaa rahaston itävaltalainen raportointiasema, historialliset hankintamenot ja mahdollinen lähtömaan maastapoistumisvero.

Tärkeimmät veroedut ja haitat

Edut

• Useimpiin yksityisiin rahoitusvarallisuuden pääomatuloihin sovelletaan ennakoitavaa 27,5 prosentin erityisverokantaa korkeimman progressiivisen verokannan sijaan.
• Itävaltalaiset arvopaperisäilyttäjät pidättävät yleensä KESt-veron ja käyttävät OeKB:n virallisia rahastotietoja.
• Itävallassa ei ole yleistä yksityishenkilön nettovarallisuusveroa eikä yleistä perintö- tai lahjaveroa.
• Verosopimukset ja EU:n sosiaaliturvan yhteensovittaminen voivat vähentää kaksinkertaista verotusta ja päällekkäisiä vakuutusmaksuja.
• Perheisiin liittyvät verohyvitykset sekä ehdot täyttävien 13. ja 14. palkkaerän edullisempi kohtelu voivat pienentää työntekijän verotusta merkittävästi.

Haitat

• Palkka- ja yritystulojen marginaaliverokannat ovat korkeita: yli miljoonan euron tuloissa ne nousevat 55 prosenttiin.
• Palkkaan liittyvät maksut ja työnantajan palkan sivukulut ovat huomattavia, eikä niitä voi kuvata kaikissa tilanteissa yhdellä prosentilla.
• Ulkomaiset välittäjät ja rahastot, jotka eivät raportoi, voivat edellyttää monimutkaisia vuosittaisia laskelmia, myös veroa ilman rahana saatua voitonjakoa.
• Yleistä vuotuista arvopaperien verovapaata määrää, omistusajan perusteella myönnettävää vapautusta tai joustavaa ISA:n kaltaista tiliä ei ole.
• Yksityisten sijoitustappioiden vähennysoikeus on tarkasti rajattu, eikä tappioita yleensä voi siirtää tuleville vuosille.

Aiheeseen liittyvät Finorumin oppaat ja laskurit

• Sijoittaminen Itävallassa
• Itävallan vero-opas
• Keskipalkka Itävallassa
• Elinkustannukset Itävallassa
• Itävallan luovutusvoittoverolaskuri
• Itävallan nettopalkkalaskuri
• EU:n elinkustannusten vertailu
• Euroopan muuttokohteiden vertailulaskuri
• Euroopan vuokra-asuntojen verolaskuri

Vastuuvapauslauseke

Tämä opas on tarkoitettu yleiseen tiedonvälitykseen eikä ole vero-, laki-, kirjanpito-, sijoitus- tai talousneuvontaa. Verokohtelu riippuu verotuksellisesta asuinpaikasta, verosopimuksista, tulolajista, hankinta-ajankohdista, asiakirjoista ja henkilökohtaisista olosuhteista. Varmista ajantasaiset säännöt Itävallan viranomaisilta ja pyydä neuvoa pätevältä itävaltalaiselta asiantuntijalta ennen veroilmoituksen antamista, maasta toiseen muuttamista tai merkittävää liiketoimea.

Sources & References

EU regulations & taxation

• Bmf.gv.at — kryptoverotusohje
• pääomatulo-ohje
• verosopimushuojennusten verkkosivusto
• verosopimustiedot ja sopimustekstit

Additional educational resources

• Bmf.gv.at — maahanmuuttohuojennuksen ohje
• realisoiduista voitoista ja maastapoistumisverotuksesta
• virallinen vuoden 2026 vero-opas
• virallinen vuoden 2026 veroasteikko
• Finanzonline.bmf.gv.at — FinanzOnlinen
• My.oekb.at — OeKB:n rahastotietokannasta
• Oesterreich.gv.at — kiinteistöjen luovutusvoittoveron
• perintöverotuksen yleiskatsaus
• vakituisen asunnon vapautukset
• Onlinerechner.haude.at — BMF:n virallista vuoden 2026 brutto–nettolaskuria
• Ris.bka.gv.at — Itävallan oikeustietokannassa olevat tuloverolain (EStG) 1 § ja liittovaltion veromenettelylain (BAO) 26 §
• Sozialversicherung.at — vuoden 2026 virallisia sosiaalivakuutusmaksujen arvoja
• Usp.gv.at — 23 prosentin yhteisöveron ja 27,5 prosentin voitonjaon veron
• arvonlisäverokantoja ja vapautuksia käsittelevällä sivulla
• pienyrityksen arvonlisäverosäännöt
• rekisteröitymisohjeen uusille itsenäisille ammatinharjoittajille
• veroilmoitusten ja ennakoiden määräajat
• vuoden 2026 verohyvitystaulukko