Italian nettopalkkalaskuri 2026

Kuinka suuri osa bruttopalkastasi jää sinulle käteen Italiassa?

Finorumin Italian nettopalkkalaskuri arvioi käteen jäävän palkan Italian henkilökohtaisen tuloveron ja työntekijän pakollisten sosiaaliturvamaksujen jälkeen. Syötä kuukausi- tai vuosibruttopalkkasi, niin näet arvion nettopalkasta, palkasta tehtävistä vähennyksistä, työnantajan maksuista ja työsuhteen kokonaiskustannuksista.

Italiassa palkanlaskentaan kuuluvat valtakunnallinen IRPEF-tulovero, alueelliset ja kunnalliset lisäverot, työntekijän INPS-maksut sekä tuloista riippuvat palkkatulon verohyvitykset. Tulos voi vaihdella myös asuinkunnan, toimialan, työehtosopimuksen ja vuotuisten palkkaerien määrän mukaan.

Näin käytät Italian nettopalkkalaskuria

Laskenta onnistuu muutamassa vaiheessa:

1. Valitse työskentelymaaksi Italia.
2. Valitse laskentajaksoksi kuukausi tai vuosi.
3. Syötä bruttopalkkasi.
4. Tarkastele arvioitua IRPEF-veroa ja työntekijän sosiaaliturvamaksuja.
5. Tarkista nettopalkka, työnantajan maksut ja työsuhteen kokonaiskustannukset.

Voit myös valita ”Vertaa toiseen maahan” ja verrata Italian tulosta toiseen EU-maahan.

Työtarjousten vertailussa vuotuinen bruttopalkka on kuukausipalkkaa luotettavampi, koska italialaiset työntekijät voivat saada 13 tai 14 palkkaerää sovellettavan työehtosopimuksen mukaan.

Bruttopalkka ja nettopalkka Italiassa

Bruttopalkasta käytetään Italiassa nimityksiä stipendio lordo ja retribuzione lorda. Se on palkkatulo ennen palkasta pidätettäviä veroja ja maksuja.

Nettopalkka eli stipendio netto on tavanomaisten vähennysten jälkeen jäljelle jäävä summa:

Nettopalkka = bruttopalkka − työntekijän INPS-maksut − IRPEF − alueellinen lisävero − kunnallinen lisävero

Todelliseen maksettavaan summaan voivat vaikuttaa myös:

• Palkkatulon verohyvitykset
• Perheeseen liittyvät vähennykset
• Eläkerahastomaksut
• Luontoisedut
• Bonukset ja muuttuvat palkanosat
• Muut sopimusperusteiset vähennykset
• Vuoden lopun palkkaverotuksen oikaisut

Italialaisissa työtarjouksissa mainitaan usein Retribuzione Annua Lorda eli RAL. Se tarkoittaa sopimuksen mukaista vuotuista kokonaisbruttopalkkaa ennen veroja ja työntekijän maksuja.

Valtakunnallinen tulovero IRPEF

Italian henkilökohtaisen tuloveron nimi on Imposta sul Reddito delle Persone Fisiche eli IRPEF.

Vuonna 2026 valtakunnalliset IRPEF-tuloluokat ovat:

• Enintään 28 000 €: 23 %
• 28 001–50 000 €: 33 %
• Yli 50 000 €: 43 %

Vuoden 2026 talousarviolain mukaan keskimmäinen verokanta on vuodesta 2026 alkaen 33 % aiemman 35 prosentin sijaan.

IRPEF on progressiivinen. Korkeinta saavutettua verokantaa ei sovelleta työntekijän koko verotettavaan tuloon, vaan kukin tulo-osa verotetaan oman tuloluokkansa mukaan.

Esimerkiksi 55 000 €:n verotettava tulo lasketaan seuraavasti:

• 23 % ensimmäisistä 28 000 eurosta
• 33 % seuraavista 22 000 eurosta
• 43 % jäljelle jäävistä 5 000 eurosta

Vero lasketaan verotettavasta tulosta sen jälkeen, kun työntekijän vähennyskelpoiset sosiaaliturvamaksut ja muut ehdot täyttävät vähennykset on otettu huomioon.

Palkkatulon verohyvitykset

Työntekijät voivat saada tuloista riippuvan verohyvityksen, jonka nimi on detrazione per lavoro dipendente.

Hyvitys pienentää laskettua IRPEF-veroa ja on yleensä suurempi pieni- ja keskituloisilla. Se pienenee asteittain tulojen noustessa ja poistuu yleensä suurilla tuloilla.

Tämä luo tärkeän eron IRPEF:n rajaveroasteen ja työntekijän efektiivisen veroasteen välille. Henkilö, jonka tulot kuuluvat 23 prosentin tuloluokkaan, voi maksaa huomattavasti alle 23 % bruttopalkastaan sosiaaliturvamaksujen ja palkkatulon verohyvitysten jälkeen.

Pieni- ja keskituloiset työntekijät voivat saada myös muuta palkanmaksuun liittyvää tukea.

Työntekijöille, joiden kokonaistulot ovat enintään 20 000 €, voidaan laskea verovapaa määrä prosenttiosuutena palkkatulosta. Prosentti vaihtelee tulotason mukaan.

Yli 20 000 € mutta enintään 40 000 € ansaitseville työntekijöille voidaan myöntää lisäksi verohyvitys:

• Yleensä 1 000 €, kun tulot ovat 20 001–32 000 €
• Hyvitys pienenee asteittain tulojen ollessa 32 000–40 000 €
• Yli 40 000 €:n tuloilla lisähyvitystä ei saa

Nämä toimet voivat kasvattaa käteen jäävää palkkaa olennaisesti etenkin pieni- ja keskituloisilla työntekijöillä.

Alueellinen IRPEF-lisävero

Valtakunnallisen IRPEF-veron lisäksi työntekijät maksavat alueellista lisäveroa, jonka nimi on addizionale regionale all’IRPEF.

Sovellettava prosentti riippuu työntekijän verotuksellisesta asuinalueesta. Alueet voivat vahvistaa omat veroprosenttinsa, tuloluokkansa ja vapautuksensa valtakunnallisen lainsäädännön puitteissa.

Alueellinen verorasitus vaihtelee siksi esimerkiksi seuraavien alueiden välillä:

• Lombardia
• Lazio
• Toscana
• Veneto
• Emilia-Romagna
• Campania
• Sisilia
• Sardinia

Osa alueista soveltaa yhtä verokantaa, osa progressiivisia alueellisia tuloluokkia. Lisävero lasketaan yleensä IRPEF:n alaisesta tulosta ja peritään palkanlaskennan oikaisujen yhteydessä.

Koska veroprosentti perustuu verotukselliseen asuinpaikkaan eikä pelkästään työnantajan sijaintiin, kahdella samaa bruttopalkkaa saavalla työtoverilla voi olla erisuuruinen nettopalkka.

Kunnallinen IRPEF-lisävero

Kunnat voivat periä myös lisäveroa nimeltä addizionale comunale all’IRPEF.

Veroprosentti riippuu asuinkunnasta. Kunta voi soveltaa:

• Suhteellista verokantaa
• Progressiivisia paikallisia tuloluokkia
• Paikallista verovapaata tulorajaa
• Tietyissä tilanteissa olla perimättä lisäveroa

Kunnalliseen lisäveroon kuuluu yleensä edellisen vuoden loppumaksu ja kuluvan vuoden ennakkomaksu. Tämä perintätapa voi aiheuttaa vaihtelua vuoden aikana palkasta tehtäviin vähennyksiin.

EU-maiden vertailuun tarkoitettu yleinen laskuri ei voi jäljentää kaikkia alueellisten ja kunnallisten verojen yhdistelmiä. Siksi Finorumin laskuri käyttää tavanomaista edustavaa paikallista oletusta, ellei tiettyä sijaintia voi valita.

Työntekijän sosiaaliturvamaksut

Useimmat yksityisen sektorin työntekijät maksavat sosiaaliturvamaksuja Italian kansalliselle sosiaaliturvalaitokselle, Istituto Nazionale della Previdenza Socialelle eli INPS:lle.

Tavanomaisen yksityisen sektorin työntekijän maksu on usein noin 9,19 % maksujen perusteena olevasta bruttopalkasta.

Tarkka prosentti voi riippua seuraavista:

• Toimiala
• Ammattiryhmä
• Työnantajan koko
• Eläkerahasto
• Ensimmäisen vakuutuksen alkamispäivä
• Työsopimuksen tyyppi
• Sovellettava maksujen enimmäisraja

Vuotuisen eläkevakuutuksen tulorajan ylittävästä palkasta voidaan periä lisämaksu.

Työntekijän INPS-maksut vähennetään yleensä ennen IRPEF-veron laskemista. Ne pienentävät siten sekä käteen jäävää palkkaa että valtakunnallisen veron perustetta.

Työnantajan sosiaaliturvamaksut

Italialaiset työnantajat maksavat huomattavia sosiaaliturvamaksuja bruttopalkan lisäksi.

Työnantajan tarkka maksuprosentti vaihtelee työntekijän toimialan, tehtävän, yrityksen koon ja vakuutusjärjestelyjen mukaan. Monilla tavanomaisilla työntekijöillä työnantajan sosiaaliturvamaksut voivat olla yhteensä noin 30 % bruttopalkasta, mutta todellinen prosentti voi olla pienempi tai suurempi.

Yleiseen järjestelmään kuuluvien työntekijöiden pakollinen eläkevakuutusmaksu perustuu usein 33 prosentin yhteismäärään, joka jakautuu tyypillisesti suunnilleen näin:

• Työntekijän eläkemaksuosuus: 9,19 %
• Työnantajan eläkemaksuosuus: 23,81 %

Työnantajat voivat maksaa myös muita maksuja seuraaviin tarkoituksiin:

• Työttömyysturva
• Sairaus- ja äitiysturva
• Palkkaturvarahastot
• Perheisiin liittyvät järjestelmät
• Työtapaturmavakuutus
• Alakohtaiset rahastot

Nämä työnantajan maksut eivät yleensä pienennä työntekijän nettopalkkaa. Ne kasvattavat laskurin näyttämiä työsuhteen kokonaiskustannuksia.

Maksukannustimet voivat pienentää työnantajan kustannuksia, kun hän palkkaa ehdot täyttäviä työntekijöitä.

TFR: Italian työsuhteen päättymiskorvaus

Italialaisille työntekijöille kertyy yleensä Trattamento di Fine Rapporto -korvausta eli TFR:ää.

TFR on työsuhteen aikana kertyvää myöhemmin maksettavaa palkkaa, joka maksetaan yleensä työsuhteen päättyessä. Vuotuinen kertymä vastaa suunnilleen ehdot täyttävää bruttopalkkaa jaettuna 13,5:llä lakisääteisten laskenta- ja arvontarkistussääntöjen mukaisesti.

Työnantaja varaa TFR:n tavanomaisten palkkakustannusten lisäksi. Työntekijän valinnan ja sovellettavien sääntöjen mukaan se voi jäädä työnantajan järjestelyyn tai siirtyä lisäeläkerahastoon.

TFR ei yleensä kuulu kuukausittaiseen käteen jäävään palkkaan. Se on kuitenkin tärkeä osa työntekijän kokonaispalkkausta ja työnantajan kustannuksia.

13. ja 14. palkkaerä

Monet italialaiset työntekijät saavat 13. palkkaerän, jonka nimi on tredicesima.

Siitä määrätään yleensä sovellettavassa valtakunnallisessa työehtosopimuksessa, Contratto Collettivo Nazionale di Lavorossa eli CCNL:ssä. Se maksetaan tavallisesti joulukuussa.

Joillakin aloilla maksetaan myös 14. palkkaerä eli quattordicesima, usein ennen kesää. Se on yleinen tietyissä kaupan, palvelujen ja matkailun sopimuksissa, mutta ei koske kaikkia.

Työntekijän RAL jaetaan yleensä sopimuksen mukaisten palkkaerien määrällä:

• Monissa työehtosopimuksissa 13 palkkaerää
• Joillakin aloilla 14 palkkaerää
• Muissa järjestelyissä 12 palkkaerää

Esimerkiksi 39 000 €:n vuotuinen bruttopalkka vastaa:

• 3 000 € bruttopalkkaa palkkaerää kohti, kun eriä on 13
• Noin 2 785,71 € palkkaerää kohti, kun eriä on 14
• 3 250 € palkkaerää kohti, kun eriä on 12

Vuotuinen bruttosumma pysyy samana. Palkkaerien määrä muuttaa kullakin palkanmaksukerralla saatavaa summaa.

Myös 13. ja 14. palkkaerä ovat veronalaisia ja sosiaaliturvamaksujen alaisia. Niiden nettosummat voivat näyttää suhteellisesti pienemmiltä, koska tiettyjä kuukausittaisia verohyvityksiä ei sovelleta niihin samalla tavoin kuin tavanomaisiin palkkaeriin.

Bonusten verokohtelu

Italiassa tiettyjä työehtosopimusjärjestelyjen mukaisia ehdot täyttäviä tulospalkkioita verotetaan edullisemmin.

Vuonna 2026 joihinkin yksityisen sektorin ehdot täyttävien työehtosopimusten uudistuksiin liittyviin palkankorotuksiin voidaan soveltaa alennettua 5 prosentin korvaavaa veroa, jos työntekijä täyttää asiaankuuluvat tulo- ja sopimusehdot.

Myös ehdot täyttäviä tulospalkkioita voidaan verottaa edullisemmin lakisääteisten rajojen puitteissa.

Tavanomaisiin harkinnanvaraisiin bonuksiin, jotka eivät täytä vaadittuja ehtoja, sovelletaan yleensä normaalia IRPEF-veroa, paikallisia lisäveroja ja sosiaaliturvamaksuja.

Laskurin tavanomainen arvio käsittelee säännöllistä palkkaa tavallisena palkkatulona, eikä siinä välttämättä sovelleta bonusten erityisverotusta.

Perheeseen ja henkilökohtaisiin olosuhteisiin liittyvät veroedut

Henkilökohtaiset ja perheeseen liittyvät olosuhteet voivat vaikuttaa lopulliseen nettopalkkaan.

Mahdollisia etuja ovat:

• Puolisoon tai muihin ehdot täyttäviin huollettaviin liittyvät vähennykset
• Tiettyjä huollettavia perheenjäseniä koskevat hyvitykset
• Vammaisuuteen liittyvät veroedut
• Sairaanhoitokulujen vähennykset
• Asumiseen liittyvät vähennykset
• Lisäeläkemaksujen vähennykset
• Huollettaviin lapsiin liittyvät etuudet

Suuri osa huollettavien lasten taloudellisesta tuesta maksetaan erillisen Assegno Unico e Universale -etuuden kautta eikä kokonaan palkkaverotuksen vähennyksinä.

Koska oikeus etuuksiin riippuu kotitalouden kokoonpanosta, tuloista ja muista henkilökohtaisista olosuhteista, tavanomainen laskuri olettaa naimattoman työntekijän, jolla ei ole huollettavia.

Maahan muuttaneiden erityisverotus

Työntekijät, jotka siirtävät verotuksellisen asuinpaikkansa Italiaan, voivat olla oikeutettuja erityiseen maahan muuttaneiden verojärjestelmään, regime impatriatiin.

Nykyisten sääntöjen mukaan ehdot täyttävät työntekijät voivat jättää osan ehdot täyttävistä italialaisista palkka- tai yrittäjätuloista verotuksen ulkopuolelle. Ehtoihin kuuluvat muun muassa:

• Aiempi verotuksellinen asuinpaikka ulkomailla
• Sitoutuminen asumaan Italiassa vaaditun ajan
• Työn tekeminen pääosin Italiassa
• Ammatillista pätevyyttä tai erikoistumista koskevat vaatimukset
• Vuotuiset tulorajat

Tietyissä perhetilanteissa voidaan soveltaa edullisempaa alennusta.

Järjestelmä voi tuottaa huomattavasti suuremman nettopalkan kuin tavanomainen palkkalaskelma. Sitä ei sisällytetä automaattisesti, koska oikeus siihen edellyttää yksilöllistä oikeudellista ja tosiseikkoihin perustuvaa arviointia.

Miksi tulos voi poiketa palkkalaskelmastasi?

Italialainen palkkalaskelmasi voi poiketa laskurin arviosta seuraavista syistä:

• Verotuksellinen asuinalue
• Verotuksellinen asuinkunta
• Palkkatulon verohyvitykset
• Perhetilanne
• Sovellettava CCNL
• Vuotuisten palkkaerien määrä
• Työntekijän INPS-maksuprosentti
• Maksujen enimmäisrajat
• Bonukset ja ylityö
• Luontoisedut
• Eläkerahastomaksut
• TFR:n käsittely
• Vuoden lopun conguaglio-oikaisu
• Työsuhteen alkaminen tai päättyminen vuoden aikana
• Maahan muuttaneiden verohelpotus
• Työnantajan maksukannustimet

Italialaiset työnantajat tekevät yleensä vuoden lopussa verotuksen täsmäytyksen, jonka nimi on conguaglio fiscale. Siinä vuoden aikana pidätetty vero sovitetaan työntekijän lopulliseen vuotuiseen verotilanteeseen, mikä voi kasvattaa tai pienentää joulukuun nettopalkkaa.

Italian nettopalkkojen vertailu muihin EU-maihin

Italian palkanlaskennassa on useita osia:

• Valtakunnallinen IRPEF
• Alueellinen IRPEF-lisävero
• Kunnallinen IRPEF-lisävero
• Työntekijän INPS-maksut
• Tuloista riippuvat verohyvitykset
• Sopimuskohtaiset palkkaerät

Kun vertaat Italiaa toiseen EU-maahan, ota huomioon:

• Vuotuinen kokonaisbruttopalkka eli RAL
• Vuotuisten palkkaerien määrä
• Valtakunnalliset ja paikalliset tuloverot
• Työntekijän sosiaaliturvamaksut
• Työnantajan maksut
• TFR-kertymä
• Eläkejärjestelyt
• Asumis- ja elinkustannukset
• Bonukset ja sopimusperusteiset edut

Pienempi kuukausittainen palkkaerä ei välttämättä tarkoita pienempää vuosipalkkaa, jos italialaiseen sopimukseen sisältyy 13. tai 14. palkkaerä.

Usein kysytyt kysymykset

Mitkä ovat Italian IRPEF-verokannat vuonna 2026?

Valtakunnalliset verokannat ovat 23 % enintään 28 000 euroon asti, 33 % 28 001–50 000 euron tuloista ja 43 % yli 50 000 euron tuloista.

Sovelletaanko IRPEF-verokantoja bruttopalkkaan?

IRPEF lasketaan yleensä verotettavasta tulosta työntekijän vähennyskelpoisten sosiaaliturvamaksujen ja muiden ehdot täyttävien vähennysten jälkeen.

Kuinka paljon italialainen työntekijä maksaa INPS:lle?

Yksityisen sektorin tavanomainen työntekijä maksaa usein noin 9,19 % maksujen perusteena olevasta bruttopalkasta. Tarkka prosentti riippuu toimialasta, työntekijäryhmästä ja sovellettavista vakuutussäännöistä.

Sisältääkö laskuri alueelliset ja kunnalliset verot?

Kyllä, edustavan tavanomaisen oletuksen perusteella. Todellinen tulos voi vaihdella, koska kullakin alueella ja kunnalla voi olla omat veroprosenttinsa ja verovapautensa.

Saavatko italialaiset työntekijät 13 palkkaerää?

Monet työntekijät saavat 13. palkkaerän työehtosopimuksensa perusteella. Osa saa myös 14. palkkaerän. Tarkka järjestely riippuu sopimuksesta ja toimialasta.

Sisältyykö TFR nettopalkkaan?

Ei. TFR on erikseen kertyvää myöhemmin maksettavaa palkkaa, joka maksetaan yleensä työsuhteen päättyessä tai siirretään lisäeläkejärjestelyyn.

Sisältääkö laskuri työnantajan maksut?

Kyllä. Työnantajan maksut ja työsuhteen kokonaiskustannukset näytetään erikseen, koska ne eivät yleensä pienennä työntekijän käteen jäävää palkkaa.

Voivatko ulkomailta tulevat työntekijät saada verohelpotuksen?

Työntekijät, jotka siirtävät verotuksellisen asuinpaikkansa Italiaan ja täyttävät ehdot, voivat olla oikeutettuja maahan muuttaneiden erityisverotukseen. Tavanomainen laskelma ei sovella tätä huojennusta automaattisesti.

Tärkeä huomautus

Finorumin Italian nettopalkkalaskuri antaa arvion vain tiedoksi ja vertailua varten.

Ellei toisin mainita, laskelma koskee Italiassa verotuksellisesti asuvaa naimatonta yksityisen sektorin työntekijää, jolla ei ole huollettavia ja johon sovelletaan tavanomaista IRPEF-veroa, edustavia alueellisia ja kunnallisia lisäveroja sekä tavanomaista työntekijän INPS-maksuprosenttia.

Todellinen palkkalaskelma voi poiketa arviosta verotuksellisen asuinpaikan, työehtosopimuksen, palkkaerien määrän, henkilökohtaisten hyvitysten, maksuluokan, bonusten, TFR:n, eläkevalintojen tai erityisten verojärjestelmien vuoksi.

Virallista palkkalaskelmaa tai henkilökohtaista neuvontaa varten ota yhteyttä italialaiseen commercialista-kirjanpitäjään, consulente del lavoro -työoikeusneuvojaan, palkanlaskennan asiantuntijaan tai asianomaiseen Italian viranomaiseen.